Typen ja rikin oksideista muodostuvien hiukkasten kulkeutuminen: kuinka pitkälle tyypillisesti hiukkaset kulkeutuvat?
Sulfaatti- (eli rikin oksideista muodostuvat) ja nitraattihiukkaset (typen oksideista muodustuvat) ovat pääosin n. 1 mikrometrin kokoluokkaa, jolloin niiden tyypillinen elinikä ilmakehässä on n. 1 viikon suuruusluokkaa. Etäisyys minne hiukkanen ehtii tuon viikon elinaikana kulkeutua, riippuu täysin sen hetkisistä sääoloista: sade voi huuhtoa hiukkaset ilmakehästä hyvin lähelläkin alkuperäistä rikin/typen oksidien päästölähdettä, mutta suotuisissa olosuhteissa kilometrejä voi helposti kertyä tuhatkin kilometriä. Selvää yksiselitteistä tyypillistä etäisyyttä ei voi määritellä , mutta esim. väli 100-1500 kilometriä olisi tyypillisesti se miten kauas hiukkaset tuon tyypillisen viikon aikana ehtisivät ilmakehän virtausten mukana kulkeutua.
Sitä, miten nämä pitkät kulkeutumismatkat vaikuttavat konkreettisesti maiden väliseen “saaste-taseeseen” voi tutkia tarkemmin EMEP-raportista (*EMEP = “European Monitoring and Evaluation Programme”, The co-operative programme for monitoring and evaluation of the long-range transmission of air pollutants in Europe):
Raportissa on toki paljon muutakin mielenkiintoista tietoa ilmansaasteisiin liittyen, mutta erityisesti liitteen C matriisit (country-to-country blame matrices), jotka kuvaavat sitä, minne kunkin maan rikki/typpi (S/N) päästöt lopulta päätyvät, ja miltä alueilta omaan maahan tuleva laskeuma on peräisin, osoittavat selkeästi ja konkreettisesti sen, että typen ja rikin oksideista muodostuvien hiukkasten kulkeutumisessa on kyseessä aidosti “ei-paikallinen” ongelma.
Reaaliaikaista tilannetta ja ennustetta näiden, ja muidenkin ilman epäpuhtauksien kulkeutumisesta ja pitoisuuksista voi seurata ilmatieteen laitoksen alasivuilta, jotka löytyvät hakusanalla “SILAM” (SILAM = System for Integrated modeLling of Atmospheric coMposition) tai suoraan tästä linkistä: http://silam.fmi.fi. SILAM-sivusto on valitettavasti vain englanniksi.
Miten nämä ja muut hiukkaset vaikuttavat vedentiivistymiseen sateeksi?
Olen ymmärtänyt tiivistymisen tapahtuvan aina ilmassa leijuvan hiukkasen ympärille.
Onko nyt esimerkiksi kuusen kukinta lisännyt sateen todennäköisyyttä verrattuna edellis vuoteen?
Koska hiukkasia tarvitaan sateeseen, eikö ole niin että hiukkaspäästöjen vähetessä sateen todennäköisyys pienenee ja vesihöyryn, pahimman kasvihuonekaasun, määrä ilmassa lisääntyy?
Voiko se olla selittävämpi tekijä lämpenemiselle kuin ihmisen suorat CO2 päästöt? Vähemmän palavia metsiä, vähemmän tulivuorenpurkauksia, vähemmän sateita, vähemmän hiukkaspäästöjä pohjoisessa vähemmän sateita pohjoisilla napa-alueilla?