Luin Helsingin Sanomista Piia Elosen artikkelin (23.7.), jossa esiteltiin uutta ihmeellistä ratkaisua maailman energiaongelmiin. Tarvitaan pieni puuttuva palanen, ja niin fossiilisista polttoaineista voidaan luopua.
Jos oikein ymmärrän, tuo puuttuva palanen on vetyatomi. Jos meillä olisi vapaata vetyä, voisimme tehdä mitä haluamme, mutta tuon vedyn tuottaminen vaatii tuhottomasti energiaa.
Viittaan jo aikaisemmin toisessa yhteydessä lainaamaani kirjaan ”Tulevaisuuden lyhyt historia”, jossa sanotaan:
”Jostain syystä vuosituhannen vaihteessa tehdyt suunnitelmat maailmanlaajuisesta vetytalouteen siirtymisestä ovat kuin poispyyhittyjä, vaikka juuri vetytalous olisi vaihtoehto fossiilitaloudelle. Vedyn noin kolminkertainen lämpöarvo painoyksikköä kohden verrattuna polttoöljyyn antaa vahvan pohjan kehitystyölle. Tämän suuren energiatiheyden ja saasteettomuuden luulisi kiinnostavan erityisesti lentoliikennettä. Riittävä panostus saasteettoman vedyn tuotannon ja siirron tutkimukseen olisi johtanut nopeasti fossiilisen energian käytön vähenemiseen maailmanlaajuisesti, varsinkin jos tuolle pahalle hiilidioksidille olisi asetettu haittavero. Kuitenkin suunnitelmat vetytalouteen siirtymisestä jäivät kuin varkain unohduksiin, ja maailma innostui hiilinieluista ja sähköautoista.”
Ja toisaalla kirjan fiktiivisessä osiossa sanotaan:
”Eivätkä vihreät poliitikot uskaltautuneet puolustamaan vetytaloutta, kun se vuosituhannen alussa haudattiin kaikessa hiljaisuudessa, vaikka saasteettomasti tuotettu vety olisi ollut aito vaihtoehto fossiilitaloudelle. Vedyn korkea lämpöarvo painoyksikköä kohden olisi antanut vankan potentiaalin ratkaista monet ongelmat. Vedyn tuottaminen elektrolyysiprosessin avulla vedestä loputonta aurinkoenergiaa käyttäen olisi ollut ongelmatonta. Ja siellä missä uusiutuvaa energiaa ei ole rajattomasti, olisi tuotanto voinut tapahtua korkean hyötysuhteen omaavalla höyryelektrolyysillä ydinvoimaa käyttäen. Vedyn ongelmallinen varastointi ja siirto olisi voinut tapahtua öljytuotteiden tapaan vedynkantaja-aineen avulla (esimerkiksi metanoli, metaani tai ammoniakki).”
Eli kysymys kuuluu: Onko ”Power-to-x” itse asiassa snobbailua vetytaloudella?