Ilmastonmuutos ‚Äď ihmiskunnan kollektiivisen pahoinvoinnin oire?

ilmastonmuutos
(Pontus Lundström) #1

Hypoteesi: ihminen on evoluution muovaama älykäs eläin, jolla on taakkanaan luonnonvalinnan tuottamia historiallisesti hyödyllisiä piirteitä ja taipumuksia, jotka miljardiluokkaan kasvaneen populaation nykyisyydessä uhkaavat sen elinympäristön ja siten koko ihmislajin tulevaisuutta.

‚Äď

Luonnontieteellinen, kvantitatiivinen tutkimus on äärimmäisen tärkeää: jos todellisuuden tilaa ei havaitse, ei siihen ole mahdollista vaikuttaa kuin korkeintaan satunnaisen umpimähkäisesti. Kuitenkin tieteellinen tieto on käyttökelpoista lähinnä järjellä ajattelevalle ihmiselle. Järjen lisäksi ihmisen toimintaa ohjaavat vietit, vaistot ja tunteet, joihin esimerkiksi sosiaalisella ympäristöllä on suuri vaikutus.

Ympäristö- ja ilmastoasioista keskusteltaessa esille nousee usein ihmisen nykyisen elämäntavan näkökulmasta epämieluisia faktoja, jotka herättävät monissa voimakkaita tuntemuksia, kuten ahdistusta, turhautumista, syyllisyyttä, jne. Ilmaston ilmiöt määräävän fysiikan parametreihin emme voine vaikuttaa. Omaan ja rajoitetusti toisten toimintaan sosiaalisen ympäristömme kautta voimme (sivuutan tässä suosiolla vapaan tahdon filosofisen ongelman). Miten siis kääntää epämieluisat havainnot todellisuutemme tilasta rakentavasti parempaa tulevaisuutta luovaksi positiiviseksi spykososiaaliseksi takaisinkytkennäksi?

Psykologiaa hyödynnetään vaikkapa markkinoinnissa kasvattamaan myyntiä ja työyhteisöissä parantamaan organisaatioiden toimivuutta, työhyvinvointia ja työn tehokkuutta. Psykiatrista ja psykoterapeuttista hoitoa käytetään menestyksekkäästi esimerkiksi traumoista ja muista psyyken häiriöistä tai sairauksista kärsivien ihmisten elämänlaadun parantamiseen. Miten edellä mainittuja voisi hyödyntää niin yksilön tasolla kuin kollektiivisestikin ilmastonmuutoksen torjunnassa ja ihmiskunnan elämäntapamuutosten toteuttamisessa?