Kun yritys tai tehdas tuottaa hiilidioksia hiiliyhdisteitä polttaessa liikaa ja joutuu ostamaan päästöoikeuksia. Mihin nämä rahat menevät? Sama ns. kompensaatiomaksuissa mihin ne menevät?
EU:n päästökauppa kattaa yli 40 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Päästökauppaan kuuluu päästöjä suurista teollisuus- ja energiantuotantolaitoksista sekä Euroopan talousalueen sisäisistä lennoista. Päästöoikeudet jaetaan huutokauppaamalla (lähtökohtaisesti pääasiallinen jakotapa) ja tietyille toimialoille maksutta. Toimijat voivat ostaa päästöoikeuksia myös suoraan jälkimarkkinoilta.
Valtaosa päästöoikeuksien huutokauppaamisesta saaduista tuloista jaetaan jäsenvaltioille kasvihuonekaasupäästöjen suhteessa. Vuoden 2012 ja kesäkuun 2019 välillä jäsenvaltiot saivat yhteensä yli 42 miljardia euroa huutokauppatuloja. Suomen huutokauppatulot ovat vuosina 2013—2017 vaihdelleet 62 ja 95 miljoonan euron välillä. Vuonna 2018 Suomi sai 250 miljoonan euron huutokauppatulot, mikä johtui kohonneesta päästöoikeuden hinnasta.
Päästökauppadirektiivissä suositellaan, että jäsenvaltiot käyttävät huutokauppatuloistaan vähintään 50 prosenttia tiettyihin tarkoituksiin. Näihin kuuluvat uusiutuva energia, energiatehokkuus, vähähiilinen liikenne ja ilmastorahoitus kolmansille maille, monien muiden kohteiden ohella (päästökauppadirektiivin artikla 10, kohta 3). Suomessa huutokauppatuloja – samoin kuin muitakaan valtion tuloja - ei korvamerkitä, vaan tulot menevät valtion kassaan. Kaikkina vuosina 2013—2018 Suomi on kuitenkin käyttänyt direktiivissä suositeltuihin kohteisiin yli 100 prosenttia huutokauppatulojen arvosta.
Jäsenvaltioiden saamien huutokauppatulojen lisäksi tietty osa huutokauppatuloista käytetään EU-tason rahastojen pääomittamiseen. Innovaatiorahastolla ja sen edeltäjällä NER300-rahastolla tuetaan vähähiili-innovaatioita kaikissa jäsenvaltioissa. Modernisaatiorahastolla tuetaan energiasektorin modernisoimista tietyissä vähemmän vauraissa jäsenvaltioissa.
Kysymyksessä mainittujen kompensaatiomaksujen osalta tilanne on toinen. Päästökaupassa ei voi enää kaudella 2021—2030 käyttää EU:n ulkopuolisissa maissa sijaitsevista päästövähennyshankkeista saatuja hankeyksiköitä. Eräät yritykset ja muut toimijat kuitenkin kompensoivat päästöjään vapaaehtoisesti hankkimalla hankeyksiköitä vapaaehtoismarkkinoilta. Tällöin yksiköt ostetaan tyypillisesti yksityisiltä päästövähennyshankkeiden kehittäjiltä, välittäjiltä tai markkinapaikoilta. Näiden kirjo on laaja.
Mikko Paloneva
Erityisasiantuntija
Työ- ja elinkeinoministeriö
Lisätietoa EU:n päästökaupasta:
https://tem.fi/paastokauppa
Eikö rahansiirtojen osalta päästökauppa ole pikemmin pyramidihuijaus, jossa viimeksi liittyvät maksavat aikaisempien voitot, kuin aito yritys pelastaa ilmasto?
Jos ilmastoa pyrittäisiin pelastamaan CO2:n keräilijöille (esimerkiksi metsänomistajat) maksettaisiin, eikö näin?
Päästökauppa ei ole pyramidihuijaus. Kilpailu- ja kuluttajavirasto kuvaa pyramidihuijauksia toteamalla, että ”… mukaan liittyvien tulot eivät riipu tuotteiden tai palveluiden myynnistä, vaan uusien jäsenien hankkimisesta ja heidän liittymismaksuistaan”. Päästökauppaan kuuluvien laitosten määrä on pysynyt lähes muuttumattomana – ja itse asiassa on hieman laskenut – koko kolmannen päästökauppakauden ajan. Päästökauppaan kuuluvien laitosten lukumäärä EU:ssa oli vuonna 2013 noin 11 400 ja vuonna 2018 noin 10 700.
Päästökauppaan kuuluvat kasvihuonekaasupäästöt ovat itse asiassa laskeneet EU-lainsäädännön asettamia velvoitteita nopeammin. EU-lainsäädännössä on määrätty, että päästökaupan kattamien päästöjen tulee laskea 21 % vuoteen 2020 mennessä (vuodesta 2005). Toteutunut vähennys vuoteen 2018 mennessä on ollut 29 % (ks. kuva 1). Lisäksi 2020-luvulla edellytetään yhä tiukempia päästövähennyksiä.
Ajatus maksuista niille, jotka kasvattavat hiilinieluja (esimerkiksi metsänomistajat), on yleistynyt viime aikoina. Julkisuudessa on esitetty useita ajatuksia hiilipörsseistä, joissa käytäisiin kauppaa hiilinieluista saatavilla hiilinieluhyvityksillä. Helsingin yliopisto selvitti viime vuonna näihin liittyviä näkökohtia ympäristöministeriön toimeksiannosta. Selvityksessä kävi ilmi useita riskejä ja haasteita, joita kyseiset hiilipörssit voivat aiheuttaa ilmastonmuutoksen hillinnälle ja päästöjen vähentämiselle kokonaisuutena. Näihin kuuluvat esimerkiksi hiilinieluhyvitysten luotettava arviointi, nielun pysyvyys (ajan kuluessa), hiilinieluhyvitysten ja päästöoikeusyksiköiden vastaavuus sekä hiilivuoto. Hiilivuodolla tarkoitetaan nielujen tapauksessa esimerkiksi sitä, että puiden hakkuut siirtyvät “naapuritontille”, kun toisaalla tehdään hiilen sidontaa lisääviä toimenpiteitä. Selvityksessä todetaan, että vain pakollinen, kaikkia sitova hiilinielupolitiikka estää hiilivuodon.
Hiilinieluhyvityksiä on sisällytetty päästökauppajärjestelmiin Kaliforniassa ja Uudessa-Seelannissa, mutta kummassakaan tapauksessa ei selvityksen arvion mukaan ole onnistuttu. Helsingin yliopiston selvitys peräänkuuluttaa tarvetta lisätutkimukselle.
Nykyinen hallitus aikoo laatia kokonaisvaltaisen maankäyttösektorin ilmasto-ohjelman. Sen tehtävänä on selvittää keinot, joilla maankäyttösektorin päästöjä vähennetään ja Suomen hiilinieluja vahvistetaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Lisäksi hallitusohjelman mukaan tullaan pilotoimaan hiilen sidonnan ja varastoinnin markkinoita kotimaassa kuitenkin siten, ettei tällä korvata päästövähennyksiä.
Kuva 1. Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys EU:n päästökauppasektorilla vuosina 2005-2018. Lentoliikenne tuli mukaan päästökauppaan vuonna 2013. Päästökauppasektorin päästöt vastaavat noin 40 %:a EU:n kokonaispäästöistä. Lähde: European Environmental Agency
Mikko Paloneva
Erityisasiantuntija
Työ- ja elinkeinoministeriö
Lähteet:
Tiedote Ympäristöministeriön tilaamasta selvityksestä hiilinielujen päästökaupasta:
https://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Selvitys_hiilinieluilla_kaytavassa_kaupa(50903)
Analyysiä EU:n päästökauppajärjestelmän (EU ETS = EU Emission Trading System) päästövähennyksistä 2005-2018 sekä ennusteita:
https://www.eea.europa.eu/themes/climate/trends-and-projections-in-europe/trends-and-projections-in-europe-2019/the-eu-emissions-trading-system