Hiilinielun koon ja hakkuiden määrän välinen suhde?

[Hiilinielu]

Hei, ja ensiksi kiitos palvelusta, kysymyksiin on selvästi vastattu huolella ja niihin on käytetty aikaa, mikä on erinomaista, kun vaalien alla keskustelu näyttää aika ajoin ilmastoasioissakin lähtevän laukalle.

Haluaisin kysyä hakkuiden ja hiilinielun koon suhteesta, sillä kytkös ei ole täysin selvä eikä ilmeisesti lineaarinen. Luken tietojen mukaan puuston vuosittainen kasvu on vuodessa n. 107 milj. m3, ja poistuma 87 milj. m3, joista hakkuita 72milj. m3, eli puusto kasvaa 20 milj. m3. Suunniteltu hakkuiden kasvattaminen kestäväksi arvioituun 80 milj. m3:iin tarkoittaisi, että vuotuista kasvua syntyisi edelleen 12 milj. m3, eli vuotuinen kasvu pienentyisi 40%. Suomen IPCC:lle kokoamassa maaraportissa LULUCF:n vähynnysvaikutuksen kuitenkin arvioidaan romahtavan vuoden 2015 tasolta 25,9 kilotonnista vuoden 2030 4,2 kilotonniin.

Miten on mahdollista, että vuotuisen hiilinielun vähentyminen 40 prosentilla kasvaneiden hakkuiden takia johtaa 85% romahdukseen LULUCF-nettovähennysvaikutuksessa? Voitaisiinko vastaavasti hakkuita 8 milj. m3 vähentämällä kasvattaa LULUCF:n vähennysvaikutusta n. 20 kilotonnia, ja käytännössä ratkaista hiilineutraalisuus? Tämähän olisi hyvin kivuton ratkaisu, joka vaatisi vain metsänomistajien kompensoimista. Voisitteko kertoa tarkemmin, miksi hakkuiden melko maltillinen kasvattaminen aiheuttaisi nielujemme romahtamisen?

[tuomo.kalliokoski]

Hakkuiden vaikutus metsien hiilinieluun on tosiaan monitahoinen, koska nettovaikutus koostuu puustoon sitoutuneesta hiilestä, karikesadannasta, sekä maaperän hiilivaraston muutoksesta. Näihin taas hakkuut vaikuttavat eri prosessien kautta, eivätkä nämä vasteet ole välttämättä lineaarisia. Hakkuiden noston vaikutusta kasvuun ei voi siten arvioida suoraan olettamalla 8 milj.m3 lisäyksen muuttavan kasvun ja poistuman suhdetta samalla 8 milj.m3. Lisäksi hakkuutason nosto 80 milj.m3/vuosi tarkoittaisi mm. entistä isomman osan hakkuista kohdistuvan turvemaille, joiden uudistamisesta ei ole juurikaan kokemusta.

Kysyjä ilmeisesti viittaa Suomen YK:lle joulukuussa 2017 toimittamaan maaraporttiin, jonka taulukossa 5.8 (s. 159) tosiaan maankäyttösektorin hiilinielu pienenee vuoden 2015 -26 Mt:sta -4,2 Mt:iin vuonna 2030. Käsitykseni mukaan taulukon vuoden 2015 nieluluku on laskettu uusimman valtion metsien inventoinnin metsän kasvuluvuilla (VMI12). Vuoden 2030 skenaarioluku taas ymmärtääkseni perustuu Luonnonvarakeskuksen MELA-mallilla tehtyyn laskelmaan, joka on esitetty mm. Lehtonen ym. (2016) selvityksessä. Kyseisessä laskelmassa MELA-mallin kasvumalli oli kalibroitu VMI11 aineistolla, jossa metsien kasvu oli pienempää kuin VMI12 aineistossa. Lisäksi laskelmassa käytetyn MELA-mallin metsien kasvuennuste oli aliarvio VMI11 mitattuun kasvuun verrattuna. Jos MELA-mallissa olisi käytetty päivitettyjä VMI12-lukuja olisivat vuoden 2030 nieluluvut kasvaneet suuremmiksi kuin maaraportissa on esitetty.

Yksi syy tulokseen on myös, että MELA-malli ennusteen mukaan kun metsästä hakkuun yhteydessä poistetaan 1 tonni hiilidioksidia, niin metsän hiilinielu pienenee n. 2 tonnia hiilidioksidia. Tämä on seurausta hakkuun yhteydessä poistettujen puiden menetetystä kasvusta. Suomen Ilmastopaneelin mallivertailun (Kalliokoski ym. 2019) kuva 3.11 osoittaa, että tämä suhdeluku vaihtelee jonkin verran mallien välillä. Kuitenkin eri mallit yhteneväisesti osoittavat metsien hiilinielun pienevän hakkuutason noustessa (kuva 3.12 Kalliokoski ym. 2019). Kun samalla muut maankäyttösektorin päästöt eivät skenaarion mukaan pienene vuoteen 2030 mennessä, tulee lopputulokseksi kysyjän ihmettelemä ennuste.

Kysyjän mainitsema kestävä hakkuutaso perustuu tällä hetkellä MELA-mallin ennustamaan metsien kehitykseen. Suomen Ilmastopaneelin mallivertailussa muut mallit ennustivat MELA-mallia alhaisempaa hakkuutasoa, jos hakkuumahdollisuuksien ei haluta kaventuvan tulevaisuudessa (kuva 3.1 Kalliokoski ym. 2019).

Valitettavasti hakkuutason laskeminen ei myöskään vaikuta noin suoraviivaisesti metsien hiilinieluun kuin kysyjä ehdottaa. Kuitenkin selvää on, että hakkuutasoa laskemalla saataisiin Suomen metsien hiilinielua lisättyä tehokkaasti useiden vuosikymmenten ajan (Kalliokoski ym. kuva 3.12.).

Lähteet:

Finland’s Seventh National Communication under the United Nations Framework Convention on Climate Change. 2017. Ministry of the Environment and Statistics Finland, Helsinki

Tuomo Kalliokoski, Tero Heinonen, Jonathan Holder, Aleksi Lehtonen, Annikki Mäkelä, Francesco Minunno, Markku Ollikainen, Tuula Packalen, Mikko Peltoniemi, Timo Pukkala, Olli Salminen, Mart-Jan Schelhaas, Jyri Seppälä, Jari Vauhkonen, Markku Kanninen. 2019. Skenaarioanalyysi metsien kehitystä kuvaavien mallien ennusteiden yhtäläisyyksistä ja eroista. Suomen Ilmastopaneeli 2/2019.
Tiedote tästä selvityksestä: https://www.ilmastopaneeli.fi/tiedotteet/maankayton-nielujen-ja-paastojen-tietopohjaa-on-vahvistettava-nykyiset-mallit-tuottavat-hyvin-erilaisia-ennusteita/

[P_A]

Kyse on puhtaasti laskennallisesta teoreettisesta kertymästä. Mallinmäärittelijä määrittelee kasvussa käytettävät teoriittiset arvot, ei Luke.

Taloutemme kannalta hiilen poistaminen metsästä korvaamaan raaka-aineena fossiilista hiiltä on järkevää toimintaa.

Kaikkiin hiilenkierronlaskentamalleihin järkevät loogiset ratkaisut eivät sovi. Oletus siitä että metsänvanhentaminen hyödyntämättä varastoituvaa hiiltä korvaamaan fossiilista raaka-aineita perustuu päästökauppa-ajatteluun, missä kaikki haluavat hyötyä, lopputuloksesta viis veisataan.

Jo maalaisjärkikin sanoo että hiilen kerääminen ja kasvunmaksimointi tehostaa hiilensitoutumista ilmakehästä. Se ettei aukkohakkuut ole tehokkaintapa kasvattaa hiilinielunkeräämää hiilimäärää ei tarkoita etteikö metsien keräämää hiiltä tulisi hyödyntää tehokkaasti.

Kysymys kenen metsästä puut jätetään hakkaamatta jos lähdetään rajoittamislinjalle on sikäli hassu että jokainen rahan perässä juokseva metsänomistaja pyrkii maksimoimaan tuoton ja sitä kautta kasvun.

Se että kysyntä ja hinta vaihtelevat aiheuttaa joka tapauksessa sen ettei valtionohjailu johda optimaaliseen tilanteeseen vaan suurella todennäköisyydellä hakkuu piikkeehin rajoitteiden pelossa, siellä missä ei oikeastaan olisi kasvullisesti ja taloudellisesti edes järkeä hakata.

Monipuolisten puunkäyttömarkkinoiden ohjatessa kysyntää, myös hyödyntämistavat ovat moninaiset. Se myös takaa monipuolisen lajiston puumetsien sijaan. Mistä ilmastokin tykkää. Tähän suuntaan biotuotetehtaita teollisuuskin haluaisi viedä välttääkseen markkinahäiriöitä.